Mihai Nadinin ”The Civilization of Illiteracy” on kriittinen tarkastelu lukutaidosta ja sen merkityksestä nyky-yhteiskunnassa, ja se on todennäköisesti kirjoitettu 1900-luvun loppupuolella. Kirja käsittelee perinteisen lukutaidon rapautumista nopean teknologisen kehityksen ja kulttuurisen muutoksen keskellä sekä analysoi, miten nämä muutokset vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen, viestintään ja yhteiskunnan rakenteeseen kokonaisuudessaan. Nadin esittää, että olemme siirtymässä uuteen sivilisaatioon, jota luonnehtii ”lukutaidottomuus”. Käsite ylittää lukutaidon perinteisen ymmärryksen ja herättää kysymyksiä niistä taidoista, arvoista ja normeista, jotka muovaavat jokapäiväistä elämäämme. Tekstin alussa luodaan lähtökohta käsittelemällä tiedontuotannon valtavaa kiihtymistä nykyaikana rinnakkain sen kanssa, kuinka perinteisiin lukutaitotaitoihin kiinnitetään yhä vähemmän huomiota. Siinä esitellään vastakkaisia hahmoja, kuten Zizi, nykyaikainen kampaaja, sekä historiallisia henkilöitä, kuten Melanchton, havainnollistamaan eroja heidän tietämyksessään ja suhteessaan omiin maailmoihinsa. Nadin korostaa, kuinka nykyihmiset asettavat usein pinnallisen tiedon ja tehokkuuden syvällisen ymmärryksen edelle. Tästä ovat osoituksena Zizin pinnalliset vuorovaikutustilanteet, jotka heijastavat yhteiskunnan laajempaa kulutuskeskeistä kehityssuuntaa. Kirjoittaja ilmaisee nopeasti muuttuvassa ympäristössä sekoituksen huolta ja uteliaisuutta viestinnän ja henkilökohtaisen identiteetin muuttuvasta luonteesta ja osoittaa, että siirtyminen lukutaidottomuuden sivilisaatioon on sekä välttämätön että väistämätön ilmiö.
Copyright 1997