Eugène Fromentinin ”Fiebre de amor (Dominique)” on 1900-luvun alussa kirjoitettu romaani. Kertomus keskittyy ihmisluonnon tunteiden, minuuden monimutkaisuuden sekä maalaiselämän ja henkilökohtaisten pyrkimysten risteyskohtien syvälliseen tarkasteluun. Päähenkilö Domingo kuvataan miehenä, joka kamppailee menneisyytensä ja olemassaolonsa kaksijakoisuuden kanssa: hän on sekä vaatimaton kyläläinen että aikoinaan kirjailijaksi pyrkinyt mies. Romaanin alussa kertoja pohtii Domingon elämää. Domingo on sisäänpäin kääntynyt mies, joka on vetäytynyt vaatimattomaan elämään koettuaan epäonnistumisen ja kirjailijanuraan liittyneiden toiveidensa jäätyä täyttymättä. Lukijalle esitellään syksyinen, rauhallinen maalaismiljöö Villanuevassa, jossa elämän yksinkertainen mutta rikas kudelma avautuu luonnon muodostamaa taustaa vasten. Tapahtumat käynnistyvät, kun Domingo tapaa muita henkilöitä, kuten lääkärin ja tämän nuoren perheen, ja luo yhteyksiä ympäröivään maahan ja yhteisöön. Kertomuksen edetessä esiin nousevat nostalgian ja eksistentiaalisen pohdiskelun teemat erityisesti Domingon kyläläisten kanssa käymän vuorovaikutuksen ja hänen menneitä pyrkimyksiään koskevien muistojensa kautta, ja näin hahmottuu elävä kuva elämästä, joka on jäänyt tyytyväisyyden ja kaipauksen väliin.