John Deweyn teos ”Psychology and Social Practice” on 1900-luvun alussa kirjoitettu tieteellinen julkaisu. Kirjassa käsitellään psykologian ja kasvatuksen monimutkaista suhdetta ja korostetaan, miten psykologisten periaatteiden tulisi ohjata kasvatuksen käytäntöjä. Dewey tarkastelee, miten kasvatukselliset menetelmät ovat muotoutuneet psykologisten oletusten pohjalta, ja tuo esiin tarpeen ymmärtää psykologiaa kokonaisvaltaisemmin suhteessa sosiaalisiin käytäntöihin, erityisesti kasvatuksen yhteydessä. Tässä teoksessa Dewey väittää, että perinteinen koulutusjärjestelmä soveltaa psykologisia käsitteitä usein virheellisesti, erityisesti kohtelemalla lapsia ”pieninä aikuisina” sen sijaan, että heidät nähtäisiin kehittyvinä yksilöinä. Hän korostaa lapsi- ja aikuispsykologian välisten perustavanlaatuisten erojen ymmärtämisen tärkeyttä, erityisesti sitä, että kasvatuksen tulee mahdollistaa tapojen joustava muodostuminen lapsissa. Dewey uskoo, että näiden psykologisten tosiasioiden tunnustaminen voi johtaa tehokkaampien kasvatuksellisten käytäntöjen kehittämiseen siten, että opiskelijoiden henkilökohtaiset ja sosiaaliset tarpeet otetaan huomioon ja heidän annetaan lopulta kasvaa vastuullisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Kirja puolustaa psykologisen teorian ja kasvatuksen käytännön välistä orgaanista yhteyttä, jotta opetukseen ja oppimiseen liittyvien eettisten merkitysten syvempi ymmärtäminen voisi vahvistua.