John Deweyn teos ”Ihmisluonto ja käyttäytyminen: Johdatus sosiaalipsykologiaan” on sosiaalipsykologiaan keskittyvä filosofinen tutkielma, joka on todennäköisesti kirjoitettu 1900-luvun alkupuolella. Teos tarkastelee ihmisen käyttäytymisen, moraalisten periaatteiden ja sosiaalisten ympäristöjen monimutkaista suhdetta ja korostaa, kuinka tavat muovaavat yksilöllistä ja yhteiskunnallista käyttäytymistä. Deweyn käsittely tavasta ihmisten välisen vuorovaikutuksen keskeisenä osana luo pohjan moraalin ja ihmisluonnon sekä sosiaalisten olojen yhteyden syvemmälle tarkastelulle. Deweyn teoksen alussa esitetään ajatus, että perinteiset moraalikäsitykset suhtautuvat usein ihmisluontoon epäluuloisesti, mikä johtaa moraalin ja ihmisen käyttäytymisen todellisuuden väliseen irtautumiseen. Hän kritisoi moralistien historiallista tapaa patologisoida ihmisluontoa ja tarkastelee, kuinka yhteiskunnalliset rakenteet vaikuttavat yksilön toimintaan. Dewey väittää, että tapojen – impulssien ja älykkyyden synteesin – ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää realistisemman sosiaalipsykologisen lähestymistavan kannalta, ja esittää, että moraalisten periaatteiden tulisi perustua ihmisluonnon ja yhteiskunnallisten olojen empiiriseen tutkimukseen abstraktien ihanteiden sijaan. Tämän tarkastelun kautta hän ehdottaa kokonaisvaltaisempaa ja käytännöllisempää viitekehystä moraalista keskustelemiseen inhimillisen käyttäytymisen yhteydessä.