Miguel Canén ”Juvenilia; Prosa ligera” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu kokoelma omaelämäkerrallisia pohdintoja ja esseitä. Teos välittää kirjailijan lapsuusmuistoja ja kokemuksia sisäoppilaitoksen oppilaana sekä pohtii nuoruuden iloja ja vaikeuksia. Argentiinalaisen kirjallisuuden ja politiikan merkittävä hahmo Cané käyttää omia muistojaan tarkastellakseen laajempia teemoja, kuten koulutusta, toveruutta ja nostalgiaa. ”Juvenilian” alussa Cané pohjustaa teosta kertomalla koskettavia muistoja ensimmäisistä päivistään Colegio Nacionalissa, laitoksessa, joka oli hiljattain syntynyt entisen luostarin raunioista. Hän kuvaa elävästi surun ja eristyneisyyden tunteitaan, joita isän kuolema pahensi, sekä kokemuksiaan sopeutumisesta ankaraan ympäristöön, johon kuuluivat luostarin käytävien kylmyys ja koulun kurinpidon kovuus. Tutustuessaan uuteen ympäristöönsä hän löytää lohtua kirjallisuudesta, ja intohimo romaanien lukemiseen vie hänet seikkailujen ja jännityksen maailmaan, joka on jyrkässä ristiriidassa hänen kouluelämänsä yksitoikkoisuuden kanssa.