Emanuele Celesian teos ”Linguaggio e proverbi marinareschi” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu kielitieteellinen tutkimus. Teoksen tavoitteena on tarkastella merenkulkukulttuuriin liittyvää ainutlaatuista kieltä ja sananlaskuja erityisesti italialaisten merimiesten keskuudessa. Celesia näyttää keskittyvän siihen, miten merenkulkijoiden kieli ei ole ainoastaan viestinnän väline, vaan myös merkittävä kulttuurinen elementti, joka ilmentää merillä liikkuvien ihmisten identiteettiä ja kokemuksia. Kirjan johdanto luo pohjan merenkulkukulttuurin ja sen kielen syvälliselle tarkastelulle. Siinä esitellään Camoglin rannikkokaupunki, joka tunnetaan ahkerista merimiehistään, ja pohditaan merkittäviä merenkulkuun liittyviä tapahtumia. Erityisesti esiin nostetaan elävästi kuvattu huhtikuussa 1855 sattunut tapaus, jossa englantilainen alus ”Cresus” syttyi myrskyn aikana tuleen. Kertomus nostaa esiin merimiesten hahmot ja heidän sankaritekonsa keskittyen erityisesti Emilio Schiaffinoon, kokeneeseen merenkulkijaan, joka pohtii syvällisesti merimiesten koulutuksen ja kielen kehittämisen tarvetta. Teksti asettaa merimiesten kamppailut vastakkain heidän intohimoisen sitoutumisensa kanssa kielensä arvokkuuden ja rikkauden säilyttämiseen ja lupaa avautuvissa vuoropuheluissa monipuolisen tarkastelun kielellisistä vivahteista ja kulttuurisesta identiteetistä.