H. L. Menckenin ”Prejudices, Second Series” on 1900-luvun alussa kirjoitettujen kriittisten esseiden kokoelma. Teos perehtyy amerikkalaisen kulttuurin eri puoliin, erityisesti kirjallisuuteen, ja arvostelee siinä havaitsemaansa keskinkertaisuutta ja syvyyden puutetta. Mencken kirjoittaa terävästi ja häpeilemättömän suorasukaisesti käsitellen muun muassa amerikkalaisen kirjallisuuden kyvyttömyyttä luoda omaleimaista ääntä sekä sitä, kuinka maan yhteiskuntarakenne tukahduttaa älyllisen toiminnan. Teoksen alussa Mencken tarkastelee Ralph Waldo Emersonin ja Walt Whitmanin kaltaisten aiempien kirjallisuuden merkkihenkilöiden korkeita pyrkimyksiä ja asettaa heidän amerikkalaiselle kirjallisuudelle luomansa optimistiset visiot vastakkain sen kanssa, minkä hän näkee sittemmin seuranneena lannistavana keskinkertaisuuden todellisuutena. Hän ilmaisee tyytymättömyytensä kansallisen kirjallisuuden tilaan väittäen, että nykykirjailijoita leimaa kaikkialle ulottuva pinnallisuus ja kulttuurinen haluttomuus kohdata syvempiä totuuksia. Tämä aloitusjakso luo sävyn amerikkalaisen taiteellisen ja älyllisen elämän kriittiselle tarkastelulle ja vakiinnuttaa Menckenin näkökulman, joka haastaa tavanomaiset käsitykset ja asettaa älyllisen ankaruuden yhteiskunnallisten kohteliaisuuksien edelle.