Félix María Samaniegon ”Fábulas” on 1700-luvun lopulla kirjoitettu moraalisten faabeleiden kokoelma. Teos koostuu erilaisista kertomuksista, joissa eläinhahmojen avulla välitetään opetuksia ihmisen käyttäytymisestä ja etiikasta, kuten Aisopoksen faabeleissa. Samaniegoa, jota kutsutaan usein espanjalaiseksi La Fontainiksi, pyrki tekemään moraalisista opetuksista lapsille ja oppilaille helposti lähestyttäviä ja samalla syventämään heidän ymmärrystään kielestä ja kirjallisuudesta. ”Fábulas”-teoksen alku esittelee Samaniegon kirjoittamisen tarkoituksen sekä hänen pyrkimyksensä luoda kokoelma, joka palvelisi opetuksellisia tarpeita. Hän korostaa faabeleiden suosiota nuorten oppijoiden keskuudessa ja huomauttaa, että lapset usein lausuvat näitä kertomuksia ymmärtämättä niitä täysin. Alussa korostetaan myös liitettyjen selitysten ja sanaston tarpeellisuutta, jotta sekä oppilaat että opettajat voisivat ymmärtää faabeleihin sisältyvät klassiset viittaukset. Näin Samaniego pohjustaa kokoelmaa, joka ei ole ainoastaan viihdyttävä vaan myös pedagogisesti arvokas, sillä hän painottaa selkeyttä ja nuorelle yleisölle helppoa ymmärrettävyyttä.