José Zorrillan teos ”Granada, itämainen runoelma, jota edeltää al-Hamarin legenda, osa 1” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu runollinen kertomus. Teos tavoittaa Granadan kauneuden ja mystiikan sekä perehtyy sen historiaan ja kulttuuriin al-Hamarin hahmon kautta. Al-Hamar on nasriittiprinssi, joka ilmentää tämän lumoavan kaupungin henkeä. Teksti yhdistää legendan ja henkilökohtaisen pohdiskelun aineksia muodostaen rikkaan kudelman, jossa henkilökohtainen ja historiallinen kietoutuvat toisiinsa. Runon aloitus johdattaa lukijan tekijän tarkoitusperiin ja taustaan ja tuo esiin, kuinka teos aiemmasta arvostuksestaan huolimatta on ajan myötä muuttunut suhteellisen harvinaiseksi ja lähes unohdetuksi. Zorrilla pohtii vaikutteita, jotka johdattivat hänet tämän kertomuksen luomiseen, tunnustaa Granadan suuruuden ja Alhambran historiallisen merkityksen sekä ryhtyy herättämään eloon menneisyyden romantiikkaa ja haasteita. Teos luo nostalgisen ja kunnioittavan tunnelman ja lupaa kuljettaa lukijat unenomaiselle tutkimusmatkalle Granadan arkkitehtonisiin ihmeisiin ja kulttuuriseen olemukseen sellaisina kuin sen tarunomaista historiaa kantaneet asukkaat ne kokivat.