Ernest Renanin teos ”Los Apóstoles” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu historiallinen kuvaus. Teos perehtyy kristinuskon muotoutumisvaiheeseen Jeesuksen kuoleman jälkeen keskittyen varhaisten apostolien toimintaan ja heidän ympärillään tapahtuneeseen kehitykseen sekä kristillisen kirkon kasvuun. Tekstin tavoitteena on tarjota analyyttinen näkemys siitä, kuinka Jeesuksen opetukset ja vaikutus muotoutuivat hänen seuraajiensa kautta ylösnousemusta seuranneina vuosina, erityisesti Paavalin kaltaisten hahmojen panosta tarkastellen. Teoksen ”Los Apóstoles” alussa kertomus luo kontekstin Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeisille tapahtumille ja korostaa hänen opetuslastensa aluksi kokemaa epätoivoa. Teksti kuvaa heidän kamppailuaan ymmärtää hänen kuolemansa merkitystä ja käsittelee uskon syntymistä Jeesuksen ylösnousemukseen, josta tulee heidän uskonsa keskeinen osa. Renan esittää ajatuksen, että vaikka opetuslapset olivat aluksi surun murtamia, heidän rakkautensa ja omistautumisensa Jeesukselle raivasi tien uudistuneelle uskolle siihen, että hän eläisi edelleen. Tämä heijastaa elämää, kuolemaa ja hengellistä kuolemattomuutta koskevia syvempiä filosofisia kysymyksiä. Tämä johdanto luo pohjan sen dynamiikan tarkastelulle, joka määritti kristinuskon varhaista kasvua, sekä apostolien roolille sen sanoman levittämisessä.