Ernest Renanin ”Les apôtres” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu historiallinen kuvaus. Se on toinen osa Renanin laajempaa teosta ”Histoire des Origines du Christianisme” ja keskittyy ajanjaksoon Jeesuksen kuolemasta apostoli Paavalin varhaisiin lähetysmatkoihin. Teksti käsittelee varhaisen kristillisen kirkon muodostumista ja vaikutusta sekä apostolien merkittäviä rooleja tässä uskonnonhistorian mullistavassa vaiheessa. ”Les apôtres” alkaa johdatuksella Jeesuksen Kristuksen kuolemaa seuranneisiin tapahtumiin 4. huhtikuuta vuonna 33 jKr. alkaen. Renan kuvaa, kuinka apostolit alkavat Jeesuksen opetusten ja väitetyn ylösnousemuksen innostamina järjestäytyä ja levittää uskomuksiaan haasteista ja vastoinkäymisistä huolimatta. Hän korostaa apostolien Jerusalemissa saamien kokemusten, heidän kasvavan ylösnousemususkonsa sekä ensimmäisen kristillisen yhteisön perustamiseen tähtäävien ensiaskelten merkitystä. Tämä toiminnan täyteinen ajanjakso osoittaa, kuinka varhainen kirkko muodosti juutalaisuudesta erillisen identiteettinsä, ja vihjaa Paavalin johdolla myöhemmin seuraaviin ratkaiseviin lähetysmatkoihin.