Marie Lionin ”Musta helmi” on 1900-luvun alussa kirjoitettu romaani. Se kertoo Jeannesta, pariisilaisesta orpotytöstä, joka siirretään Etelä-Australiassa sijaitsevalle lammastilalle. Hänen perimänsä musta helmi yhdistää hänet legendaariseen intialaiseen esiäitiin ja käynnistää kertomuksen siirtomaaelämästä, romantiikasta ja hengellisestä etsinnästä. Omistautuneen serkkunsa, anglikaanisen lähetyssaarnaajan Hectorin, ja Allan Russellin häiritsevän viehätysvoiman väliin joutuneena hän joutuu pohtimaan rakkautta, omaatuntoa ja kohtaloa Australian bushin elävän taustan keskellä. Romaanin alussa Jeanne saapuu Gwylataan ja kohtaa pikaisesti ankaran vanhan Megin, herkän Molly-tädin ja ystävällisen holhoojansa herra Deslandesin. Hänen kahdeksantoistavuotislahjansa on helminauha, jonka keskellä loistaa upea musta helmi. Uni radžasta ja krusifiksista heijastaa perheen tarinaa Begum Jeannesta ja vihjaa jälleensyntymään, samalla kun todellinen maailma täyttyy anglikaanisista jumalanpalveluksista, ratsastusretkistä bushissa Macin kanssa, lampaankeritsemiskaudesta ja häikäisevistä Metsästysklubin tanssiaisista, joissa Allan Russellin katse saa hänet hämilleen. Jeanne hoitaa aboriginaalilasta Bahloota, lähentyy Hectoria ja hyväksyy tämän kosinnan ratsastusonnettomuuden jälkeen, mutta joutuu pian ristiriitaan hänen ankaran teologiansa kanssa. Kieltäydyttyään osallistumasta ehtoolliselle vilpillisesti hän purkaa kihlauksen, ja Hector lähtee Molokaille palvelemaan spitaalisia. Kotona seuraa vastoinkäymisiä: hänen setänsä talous romahtaa, hän kuolee äkillisesti, Molly-täti pian sen jälkeen, asema myydään, ja Jeanne lähtee yksin Uuteen Etelä-Walesiin kotiopettajattareksi. Siellä hänen uusi perheensä — rouva Clarke ja kaksi eloisaa lasta — ottaa hänet vastaan kommellusten ja lämmön sävyttämänä.