Catherinen teos ”Libro della divina dottrina: Dialogo della divina provvidenza” on 1300-luvun lopulla kirjoitettu hengellinen tutkielma. Teos käsittelee uskon ja rakkauden syvällisiä teemoja sekä ihmiskunnan ja Jumalan välistä suhdetta mietiskelyn ja rukouksen kautta. Päähenkilö on jumalallista yhteyttä kaipaava sielu, joka rukoilee muiden, erityisesti kirkon ja koko maailman, pelastuksen puolesta. Tekstin alussa lukijalle esitellään sielu, joka tuntee syvää halua Jumalan kunniaan ja ihmiskunnan hengellisten vaivojen parantamiseen. Tämä sielu antautuu palavalle rukoukselle ja mietiskelylle esittäen Jumalalle neljä pyyntöä: henkilökohtaisen pyhittymisen, kirkon uudistamisen, kristittyjen välisen rauhan sekä Jumalan kaitselmuksen kaikille. Kertomuksen edetessä sielulle valkenee Jumalan tahto maailman suhteen, ja sen into rukoilla muiden puolesta kasvaa. Kirjoittaja havainnollistaa nöyryyden, rakkauden ja tekojen ja rukousten kautta Jumalaan yhdistymisen vilpittömän kaipuun merkitystä luoden pohjan synnin, armon ja jumalallisen laupeuden syvällisemmälle käsittelylle.