Jean-Jacques Rousseaun teos ”Yhteiskuntasopimus ja tutkielmia” on 1700-luvun lopulla kirjoitettu poliittisen filosofian perusteos. Tekstissä tarkastellaan yksilöiden ja valtion välistä suhdetta sekä sitä, miten legitiimi poliittinen valta voidaan perustaa ja oikeuttaa. Rousseaun argumentoinnin ytimessä on yhteiskuntasopimuksen ajatus: yksilöt sopivat kollektiivisesti muodostavansa yhteiskunnan, jota ohjaa yhteiseen hyvään tähtäävä yleistahto. Teoksen alussa Rousseau toteaa provosoivasti: ”Ihminen syntyy vapaana, mutta kaikkialla hän on kahleissa”, mikä ilmentää hänen tarkastelevan, kuinka yhteiskunnalliset ja poliittiset rakenteet usein sortavat ihmisen vapautta. Hän kyseenalaistaa voimankäyttöön perustuvan vallan oikeutuksen ja erottaa toisistaan luonnolliset ja yhteiskunnalliset siteet. Hän esittää, että vaikka perhe edustaa ensimmäistä luonnollista yhteiskuntaa, poliittisten instituutioiden on perustuttava molemminpuoliseen suostumukseen ja sopimuksiin. Syventymällä näihin teemoihin Rousseau pohjustaa vapauden luonteen, hallituksen roolin ja legitiimien yhteiskuntajärjestysten perustana olevien periaatteiden tarkempaa tarkastelua.