Claude Farrèren 1900-luvun alkupuolella kirjoittama ”L'homme qui assassina: Roman” on romaani. Tarina sijoittuu Istanbuliin, ja siinä seurataan ranskalaista sotilasattaseaa, eversti Renaud de Sévigné Montmoronia, kun hän navigoi diplomaattisen elämän monimutkaisuuksissa ja kohtaa paikallisia merkkihenkilöitä, kuten Mehmed Djaleddin paššan. Romaani käsittelee kulttuurien yhteentörmäystä, Osmanien valtakunnan rappeutumista ja henkilökohtaista pohdintaa vaikutusvaltaisen päähenkilönsä silmin. Romaanin alussa tapaamme eversti Renaud de Sévigné Montmoronin määrittelemättömän vuoden elokuun 13. päivänä. Hän pohtii äskettäistä esittäytymistään sulttaanille Istanbulissa. Hän muistelee arkista seremoniaa ja vertaa sitä mieleenpainuvaan kohtaamiseen Mehmed paššan kanssa. Tämä muistuttaa häntä tusinan vuoden takaisesta tapahtumasta, jossa hän pelasti everstin hengen. Tunnelma on täynnä havaintoja diplomaattisesta piiristä sekä turkkilaisen ja eurooppalaisten yhteiskuntien välisistä kulttuurieroista. Turkin armeijan ja yhteiskunnallisen dynamiikan elävien kuvausten kautta lukija saa käsityksen everstin näkemyksestä sekä omasta hiipuvasta nuoruuden elinvoimastaan että Osmanien valtakunnassa tapahtuvista laajemmista yhteiskunnallisista muutoksista.