Yuan Mein teos ”隨園詩話” on 1700-luvulla kirjoitettu kokoelma runousoppia ja kritiikkiä käsitteleviä esseitä. Kirja tarkastelee runouden vivahteita, taiteellisen ilmaisun luonnetta sekä henkilökohtaisten kokemusten ja taiteellisen luomistyön välistä vuorovaikutusta. Se tarjoaa näkemyksiä erilaisista runotyyleistä ja tunteiden aitouden merkityksestä, mikä tekee siitä arvokkaan lähteen perinteisen kiinalaisen runouden ymmärtämiseen. Tekstin alussa kirjoittaja pohtii historiallisten henkilöiden kunnianhimoa ja kamppailuja ja esittää, että suuret pyrkimykset nousevat usein vaatimattomista lähtökohdista. Hän käsittelee kuuluisien runoilijoiden toisistaan poikkeavia olosuhteita ja mielialoja heidän elämänsä eri vaiheissa korostaen henkilökohtaisten kokemusten vaikutusta heidän taiteelliseen tuotantoonsa. Tämä aloitus luo mietiskelevän sävyn ja johdattaa lukijan tarkastelemaan luonteen, pyrkimysten ja runouden olemuksen välistä vuorovaikutusta luoden samalla perustan seuraaville kriittisille pohdinnoille.