Lilli Lehmannin teos ”Kuinka lauletaan [Meine Gesangskunst]” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu tutkielma laulamisen taiteesta ja tieteestä. Lehmann ammentaa laajasta kokemuksestaan ansioituneena sopraanona ja pyrkii opettamaan laulajille äänenmuodostuksen fysiologisia ja teknisiä puolia. Teos pyrkii kuromaan umpeen tieteellisen ymmärryksen ja laulamisen aikana koettujen tuntemusten välistä kuilua, mikä tekee siitä arvokkaan lähteen aloitteleville laulajille ja laulunopettajille. Teoksen alussa Lehmann ilmaisee kirjoittamisensa tarkoituksen: laulamiseen liittyvien monimutkaisten tuntemusten selventämisen ja niitä säätelevien fysiologisten prosessien erittelyn. Hän pohtii laulunopetuksen kehitystä ja pahoittelee laulunopetuksen teollistumista, jossa nopeus asetetaan hallinnan edelle. Lehmann korostaa perusteellisen harjoittelun ja laulutekniikan syvällisen ymmärtämisen merkitystä sekä jakaa laulajan ja opettajan rikkaan uransa aikana saamiaan oivalluksia ohjatakseen lukijoitaan tuottamaan kauniita ja voimakkaita ääniä. Tämä johdantojakso virittää hänen seuraavalle, laulamisen eri osa-alueita kattavasti tarkastelevalle käsittelylleen.