Georg Wilhelm Friedrich Hegelin ”Puhe lukuvuoden päättäjäisissä 29. syyskuuta 1809” on 1800-luvun alussa kirjoitettu filosofinen essee ja kasvatuksellinen puhe. Tämä koulun päättäjäisseremoniassa pidetty puhe korostaa koulutuksen arvoja sekä perinteisen ja modernin oppimisen välistä suhdetta. Hegel käsittelee vankan klassisten kielten ja kirjallisuuden perustan välttämättömyyttä ja kannattaa samalla nykyajan taitojen ja tietojen tasapainoista yhdistämistä. Tässä puheessaan Hegel pohtii koulutuksen merkitystä yksilöiden ja yhteiskunnan muovaamisessa. Hän korostaa klassisen sivistyksen, erityisesti kreikan ja Rooman tutkimuksen, historiallista merkitystä monipuolisen koulutuksen perustana. Hegelin mukaan klassikoiden tutkiminen voi kehittää opiskelijoiden älyä ja syventää heidän ymmärrystään maailmasta. Hän tunnustaa myös nykyaikaisen opetussuunnitelman tarpeen: sen tulee sisältää nykyajan kansalaiselle merkityksellistä käytännön tietoa. Samalla hän toteaa, että ikivanhan viisauden ja nykyajan tarpeiden harmoninen tasapaino on vankan koulutusjärjestelmän olennainen edellytys. Lopuksi Hegel kannustaa opiskelijoita viemään oppimansa opit mukanaan tuleviin pyrkimyksiinsä ja korostaa kiitollisuutta opettajia ja valtiota kohtaan.