Frank Wedekindin ”Seksin tragediat” on 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kirjoitettujen näytelmien kokoelma. Se kokoaa yhteen teokset ”Kevään herääminen”, ”Maahenki”, ”Pandoran lipas” ja ”Kadotus!” ja käsittelee suorasukaisen, järkyttävän draaman keinoin seksuaalista halua, tukahduttamista ja porvarillista tekopyhyyttä. Näytelmissä keskitytään ailahteleviin nuoriin ja saalistaviin tai kompromettoituneisiin aikuisiin – ennen kaikkea koululaisiin Melchioriin, Wendlaan ja Moritziin sekä magneettiseen Luluun – ja paljastetaan, kuinka auktoriteetti ja moraali vääristävät yksityiselämää. Teoksen alussa kirjailija esitellään avantgardistisena provokaattorina ja ekspressionismin edelläkävijänä, minkä jälkeen siirrytään ”Kevään heräämisen” ensimmäiseen jaksoon. Tapaamme Wendlan, jota harmittaa pakottaminen aikuisten säädyllisyyden mukaiseen käytökseen; koulupojat Melchiorin ja Moritzin, jotka keskustelevat seksistä ja kamppailevat koulupaineiden alla; sekä tytöt, jotka paljastavat perheväkivaltaa, erityisesti Marthan. Moritz tarkistaa salaa luetteloita luokalta toiselle siirtyvistä oppilaista ja päästyään alustavasti läpi horjuu helpotuksesta kauhuun. Metsässä Melchior ja Wendla väittelevät hyväntekeväisyydestä ja moraalista, kunnes seuraa häiritsevä hetki, jossa Wendla pyytää Melchioria lyömään itseään ja tämä menettää malttinsa. Seuraavissa kohtauksissa seksuaalinen herääminen ja hämmennys syvenevät: Melchiorin suorasukaiset keskustelut Moritzin (ja tämän suvaitsevaisen äidin) kanssa, Wendlan äidin väistely siitä, mistä vauvat tulevat, Hansyn salainen itsensä tyydyttäminen sekä Melchiorin ja Wendlan latautunut kohtaaminen heinävintillä. Eräs kirje osoittaa Melchiorin äidin kieltäytyvän rahoittamasta Moritzin pakoa ja kehottavan tätä lujuuteen; Wendla vaeltaa puutarhassa sekavan, salaperäisen ilon vallassa; ja Moritz lähestyy epätoivoa joen rannalla hämärässä.