J.-P. Mignen teos ”De Essentia Patris Et Filii” on varhaismodernina aikana kirjoitettu teologinen tutkielma. Kirja toimii puolustuksena kristillisessä opissa esiintyviä Isän ja Pojan olemusta koskevia harhaoppisia tulkintoja vastaan. Siinä käsitellään yksityiskohtaisesti Isän, Pojan ja Pyhän Hengen välistä suhdetta ja pyritään selventämään perinteistä käsitystä kolminaisuudesta. Kirjan sisältö keskittyy Raamatun kirjoituksiin perustuviin keskeisiin teologisiin väitteisiin korostaen Isän ja Pojan välistä jumalallista suhdetta sekä Pyhän Hengen merkitystä tässä yhteydessä. Teos käsittelee ja kumoaa erilaisia harhaoppisia väitteitä ja tulkintoja, jotka saattavat vääristää käsitystä kolminaisuudesta. Lisäksi se ammentaa kristinuskon perustavanlaatuisista teksteistä ja vahvistaa Kristuksen ja Jumalan ykseyden ja rinnakkaiselon. Yhdistämällä pyhät kirjoitukset ja teologisen esityksen Migne pyrkii vahvistamaan ortodoksista uskoa esiin nousevia eriäviä näkemyksiä vastaan.