”Runot” on Aleksandr Sergejevitš Puškinin 1800-luvun alkupuolella kirjoitettujen runoteosten kokoelma. Tämä antologia esittelee Puškinin tapaa käsitellä eri aiheita, kuten rakkautta, luontoa ja inhimillistä kokemusta omaelämäkerrallisten, kertovien ja lyyrillisten muotojen kautta. Kokoelma osoittaa Puškinin kyvyn tavoittaa syviä tunteita, jotka on puettu kauniisti muotoiltuihin säkeisiin ja jotka resonoivat yleisinhimillisten tuntemusten kanssa. Kirjan alussa on bibliografinen esipuhe ja kääntäjä Ivan Paninin johdanto, jonka tarkoituksena on paitsi esitellä Puškinin runoutta myös käsitellä runoilijan taiteellisia ihanteita ja sisäistä elämää. Panin tuo esiin Puškinin luovuuden ytimen ja korostaa tämän spontaaniutta sekä tunneilmaisun syvyyttä. Tässä osiossa esiin nostettuja keskeisiä teemoja ovat itsereflektio, katumuksen taakka ja taiteilijan sekä hänen taiteensa välinen syvä yhteys. Näitä teemoja syvennetään esimerkiksi runoissa ”Muotokuvani”, ”Muistomerkkini” ja ”Muusani”. Kaiken kaikkiaan tämä osa luo lukijalle perustan Puškinin runollisen äänen rikkauden ja monimutkaisuuden arvostamiselle.