Edward Hooker Deweyn teos ”The No Breakfast Plan and the Fasting-Cure” on 1900-luvun alussa kirjoitettu terveyttä ja hyvinvointia käsittelevä opas. Teos keskittyy vallankumouksellisiin ajatuksiin ruokailutottumuksista ja paastosta luonnollisen paranemisen olennaisina osatekijöinä sekä puoltaa aamiaisen jättämiseen perustuvaa ruokavaliota. Dewey väittää, että tavanomainen lääketieteellinen suhtautuminen sairauteen, jossa korostetaan säännöllistä ruokkimista ja lääkehoitoa, on perustavanlaatuisesti virheellinen, ja edistää sen sijaan elimistön luonnollisiin toimintoihin luottamista sairauksista toipumisessa. Kirjan alussa esitellään tohtori Deweyn ammatillinen ura ja palautetaan mieleen hänen kokemuksensa sisällissodan aikaisissa sotilassairaaloissa, joissa hän havaitsi, etteivät potilaiden hoitotulokset merkittävästi parantuneet perinteisiä lääkinnällisiä menetelmiä käytettäessä. Hän kuvaa oivallusta, jonka sai hoitaessaan erityisen vakavaa lavantautitapausta, jossa potilas voi hyvin ilman ruokaa. Tämä kokemus sai Deweyn perehtymään sairauden ja toipumisen taustalla oleviin fysiologisiin periaatteisiin, ja lopulta hän päätyi siihen, että ruoasta pidättäytyminen sairauden aikana voi usein tuottaa parempia tuloksia kuin pakkosyöttö ja lääkitys. Tämä kertomus pohjustaa hänen aamiaisen jättämiseen perustuvan ruokavalion puolustamistaan ja korostaa sekä sen käytännön hyötyjä että sitä, miten tärkeää on antaa elimistön parantaa itsensä luonnollisesti.