William Carew Hazlittin teos ”Schools, School-Books and Schoolmasters” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu historiallinen katsaus. Teos tarkastelee Ison-Britannian koulutusjärjestelmän kehitystä perehtyen koulunkäynnin historiaan, opetusmateriaaleihin ja henkilöihin, jotka muovasivat opetuskäytäntöjä. Hazlitt pyrkii jäljittämään modernin koulutuksen juuria ja tuo esiin erilaisia historiallisia menetelmiä ja suhtautumistapoja oppimiseen. Kirjan alussa on esipuhe, jossa Hazlitt luo katsaukselleen koulutuksen historiaan sävyn ja täsmentää, ettei seuraavan sisällön tarkoituksena ole käsitellä jokaista näkökohtaa tyhjentävästi, vaan esitellä merkittäviä esimerkkejä. Hän korostaa varhaisten oppimisympäristöjen, kuten kirkon, vaikutusta sekä varhaisten koulumestareiden roolia. Teksti alkaa tarkastelemalla koulutusjärjestelmän perusteita ja toteamalla, kuinka varhaiset englantilaiset ja skotit saivat opetusta kotonaan ja matkustamalla ulkomaille, samalla kun se painottaa eri taiteilijoiden ja oppineiden vaikutusta koulutusuudistuksiin vuosisatojen kuluessa.