Rabindranath Tagoren ”Puutarhuri” on 1900-luvun alussa kirjoitettu runokokoelma. Teos kutoo yhteen monia ääniä ja tunteita, jotka keskittyvät rakkauden, kaipauksen ja luonnon kauneuden teemoihin. Jokainen runo esittelee henkilöhahmoja, kuten palvelijan, joka kaipaa yksinkertaisempia iloja, sekä pohdintoja rakkauden monimutkaisuudesta ja maalaa elävän kuvan inhimillisistä kokemuksista ja haluista. Kokoelman alussa kuvataan palvelijan ja kuningattaren välistä läheistä vuoropuhelua, jossa palvelija ilmaisee haluavansa luopua sodan ja kunnian täyttämästä elämästä ja hoitaa sen sijaan kuningattaren kukkapuutarhaa. Hänen kaipuunsa olla kuningattaren lähellä, huolehtia tämän ympäristöstä ja tuottaa hänelle iloa käy ilmi, kun hän kuvailee yksinkertaisia mutta merkityksellisiä tehtäviä, joita hän suorittaisi. Kuningatar myöntyy hänen toiveeseensa, mikä mahdollistaa roolien vaihtumisen ja symboloi syvempiä omistautumisen teemoja sekä velvollisuuden ja halun välistä vuorovaikutusta. Tämän vuoropuhelun jälkeen runoilija pohtii elämää ja luovaa ilmaisua paljastaen hellien tunteiden ja eloisan kuvaston lomaan kietoutuvan eksistentiaalisen mietiskelyn.
Malinin käännös.