C. N. E. Eliotin ”A Finnish Grammar” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu kielitieteellinen opas. Teoksen tavoitteena on tarjota kattava ymmärrys suomen kielestä keskittyen erityisesti sen kieliopillisiin rakenteisiin ja foneettisiin järjestelmiin. Eliotin kielioppi on erityisen merkittävä, sillä sen on todettu olevan yksi harvoista saatavilla olevista englanninkielisistä suomen syntaksia käsittelevistä lähteistä. Tekstin alussa esitellään kirjoittajan tavoitteet ja lähestymistapa. Eliot korostaa suomen kielen monimutkaisuutta ja tunnustaa kielen nykytilaan liittyvät haasteet, sillä kieli kehittyy edelleen. Hän kiittää lähteitään, kuten suomen murteita ja äidinkielisten puhujien apua, ja tuo esiin sekä suomen kielen ainutlaatuisen foneettisen rakenteen – jolle ovat ominaisia suppea konsonanttijärjestelmä ja vokaalien runsas käyttö – että sen kielioppiin liittyvät monimutkaisuudet, kuten vokaaliharmonia ja tavunmuodostus. Kaiken kaikkiaan alkuosa luo perustan kielen ainutlaatuisuuden ymmärtämiselle ja valmistaa lukijaa sen kielioppisääntöjen yksityiskohtaiseen tarkasteluun.