Johann Friedrich Herbartin teos ”Outlines of Educational Doctrine” on 1900-luvun alkupuolella kirjoitettu tieteellinen julkaisu. Teos tarjoaa kattavan tarkastelun kasvatusfilosofiasta ja sen käytännön sovelluksista keskittyen etiikan ja psykologian yhdistämiseen pedagogiikassa. Herbart pyrkii valaisemaan tehokasta opetusta ja luonteenmuodostusta ohjaavia periaatteita korostaen opiskelijoiden moraalisen ja älyllisen kasvun edistämisen tärkeyttä. Käsikirjoituksen alussa Herbart määrittelee oppilaiden ”plastisuuden” peruskäsitteenä ja esittää, että muovautuvuus on olennainen osa heidän kasvatettavuuttaan. Hän käsittelee etiikan ja psykologian suhdetta pedagogisen teorian perustana ja väittää, että kasvattajien on moraalista luonnetta kehittäessään tasapainotettava yksilön tahto ja ulkoiset vaikutteet. Hyveellisyyden tarkastelulla kasvatuksen perimmäisenä tavoitteena sekä oppimisen taustalla vaikuttavien psykologisten prosessien käsittelyllä Herbart luo perustan järjestelmälliselle opetukselle, jonka tavoitteena on kokonaisvaltaisen ja yhteiskuntavastuullisen yksilön kehittäminen.