Leicester A. Sawyerin ”Uusi testamentti” on uskonnollinen teksti, tarkemmin sanottuna kristillisen Uuden testamentin käännös, joka on kirjoitettu 1800-luvun puolivälissä. Tämän käännöksen tavoitteena on esittää alkuperäiset kreikankieliset tekstit selkeämmin ja täsmällisemmin korostaen sanatarkkaa tulkintaa lisäämättä tai poistamatta sisältöä. Sawyer järjestää pyhät kirjat tarkoituksellisesti aikajärjestykseen ja ehdottaa lukujen ja jakeiden jaottelun parantamista pyrkien siten edistämään lukijan Raamatun ymmärtämistä. Teoksen alussa tuodaan esiin Sawyerin pyrkimys laatia Uudesta testamentista tarkka ja helposti lähestyttävä käännös, kun hän käsittelee aiempien käännösten historiallista taustaa ja raamatuntekstien kehittymistä vuosisatojen kuluessa. Hän korostaa uuden käännöksen merkitystä, jotta se heijastaisi raamatuntutkimuksessa kuningas Jaakon Raamatun ajoista lähtien kertynyttä tietoa. Alkuosat sisältävät hänen menetelmäänsä esittelevän esipuheen, jota seuraavat sukuluettelo sekä kertomus Jeesuksen Kristuksen syntymästä, luoden pohjan hänen elämäänsä ja opetuksiinsa liittyvälle myöhemmälle kerronnalle.