Emilia Pardo Bazánin teos ”Russia: Its People and Its Literature” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu kriittinen katsaus venäläiseen kirjallisuuteen. Teoksessa pyritään tarkastelemaan venäläisen kirjallisuuden ja sen yhteiskunnallisen ja historiallisen kontekstin monimutkaisia yhteyksiä keskittyen Venäjän kansan kehitykseen ja sen kirjallisiin saavutuksiin. Tämän tarkastelun avulla kirjoittaja pyrkii tarjoamaan näkemyksiä merkittävistä kirjallisista suuntauksista ja kirjailijoista, jotka ovat muovanneet venäläistä kirjallisuutta, sekä valaisemaan merkityksiltään rikasta kulttuurista panoraamaa. Tekstin aloitus luo perustan venäläisen kulttuuri- ja kirjallisuushistorian laaja-alaiselle tarkastelulle alkaen kirjoittajan henkilökohtaisesta huomautuksesta, joka koskee hänen innoittajiaan ja tarkoitusperiään. Pardo Bazán pohtii ensimmäisiä tutustumisiaan venäläisten kirjailijoiden teoksiin ja niiden syvällistä vaikutusta hänen maailmankuvaansa. Tämä herätti hänessä halun ymmärtää sosiopoliittista ympäristöä, joka synnytti tällaisen kirjallisuuden. Hän tunnustaa rajoituksensa, erityisesti kyvyttömyytensä lukea venäjää, mutta esittää samalla arvionsa venäläisten yhteiskuntaluokkien, historian ja esimerkiksi Dostojevskin teoksissa ilmenevien innovatiivisten kirjallisten suuntausten keskinäisistä yhteyksistä. Jäsennellyn lähestymistapansa avulla hän lupaa kulkea venäläisen kirjallisuuden laajassa maailmassa yhdistäen sen nihilistisiin liikkeisiin ja venäläisen romaanin kehitykseen sekä luoden näin pohjan yksityiskohtaiselle ja harkitulle analyysille teoksen loppuosassa.