Lutherin ja muiden tekijöiden ”The Book of Vagabonds and Beggars, with a Vocabulary of Their Language” on anonyymisti kirjoitettu teos, joka painettiin ensimmäisen kerran noin vuosina 1509–1510. Tässä saksankielisessä teoksessa luetteloidaan kaksikymmentäkahdeksan keskiaikaisessa yhteiskunnassa kiertävien kerjäläisten tyyppiä ja paljastetaan heidän väitetyt petolliset käytäntönsä ja almuja anottaessa käyttämänsä vilpilliset keinot. Kirja sisältää Rotwelschin sanaston, jota kulkurit käyttivät salaisena erikoiskielenä. Martin Luther toimitti myöhempiä laitoksia ja lisäsi niihin esipuheen, jossa hän kehotti olemaan antamatta almuja kiertäville kerjäläisille – kiistanalainen kanta, joka muovasi suhtautumista köyhyyteen ja almujen antamiseen.