Elek Benedekin ”Kék mesekönyv” on 1900-luvun alussa kirjoitettu kokoelma eri puolilta maailmaa peräisin olevia kansansatuja ja faabeleita. Nuorille lukijoille suunnattuna se kertoo klassiset tarinat uudelleen selkeällä ja mukaansatempaavalla kielellä korostaen moraalista oivallusta ja nokkeluutta raakaa voimaa enemmän. Teos alkaa intialaisella Panchatantra-kertomussyklillä, joka käsittelee varisten ja pöllöjen välistä sotaa viekkaan varisministeri Stirajívin johdolla. Luvassa on sisäkkäisiä kertomuksia, puhuvia eläimiä ja lempeitä, mieleenpainuvia opetuksia. Kokoelman alussa esitellään ensin ”taikalamppu”-kertoja, joka lupaa maailman parhaiden satujen värien mukaan teemoitettuja niteitä, minkä jälkeen Panchatantra selitetään muinaiseksi, viisiosaiseksi opettavaisten eläinfaabeleiden aarreaitaksi, joita viisas Viṣṇuśarman opetti kolmelle typerälle prinssille. Valittu kolmas kirja kertoo, kuinka variskuningas Meghavarna päihittää pöllökuningas Arimardanan: monikerroksisten esimerkkikertomusten – joissa pöllön valinta lintujen kuninkaaksi keskeytyy, jänis pelastaa norsut vetoamalla Kuuhun, valheellinen askeetti ahmii oikeusjutun osapuolia, huijarit narraavat papin, uhrautuva villikyyhky esiintyy, hiiren tekemä neito herää eloon, puhuva luola saa merkityksen ja tapahtuu paljon muuta – kautta teksti kehottaa varovaisuuteen, salaisuuksien varjelemiseen ja teeskentelevinä ystävinä esiintyvien epäilemiseen. Stirajívin järjestää julkisen riidan, voittaa pöllöjen luottamuksen, tukkii niiden luolan risuilla ja johtaa varikset polttamaan linnoituksen. Tämän jälkeen jakso alkaa székelyläisellä ihmesadulla prinssistä, joka etsii kuolemattomuutta – jättiläisen ja prinsessan taikaesineiden avulla edistyvällä matkalla – ja päättyy kohtaan, jossa hän palaa elämää antavan veden kanssa herättääkseen isänsä henkiin.