Deutsche Märchen gesammelt durch die Brüder Grimm
Tietoa kirjasta
"Deutsche Märchen gesammelt durch die Brüder Grimm" on Jacob Grimmin ja Wilhelm Grimmin 1800-luvun alussa kirjoittama kansan- ja satujen kokoelma. Kokoelma kokoaa saksalaiset suulliset perinteet eläviksi, moraalisiksi ja taianomaisiksi kertomuksiksi, joissa esiintyy lumottuja kuninkaallisia, uskollisia palvelijoita, nokkelia eläimiä ja vaatimattomia käsityöläisiä. Se vetoaa todennäköisesti lukijoihin, jotka pitävät arkkityyppisistä juonikuvioista, tiukasta oikeudenmukaisuudesta ja selkeistä opetuksista, jotka on verhottu ihmeellisyyteen. Kokoelman alussa esitellään joukko klassisia satuja: Marienkindissa Neitsyt Marian kasvattama tyttö rikkoo tabun, valehtelee, joutuu mykkänä maan päälle, tulee kuningattareksi, menettää lapsensa ja saa heidät – sekä äänensä – takaisin tunnustamalla. Die Wichtelmänner tarjoaa kolme pienoisnäytelmää: tontut saattavat köyhän suutarin työn valmiiksi; palvelustyttö viettää tietämättään seitsemän vuotta auttavaisten pienten miesten luona ja palaa rikkaana; ja vaihdokas paljastetaan kananmunankuorissa olevan kiehuvan veden avulla. Der treue Johannes kertoo omistautuneesta palvelijasta, joka pelastaa kuninkaansa ja tämän morsiamen kolmelta ennalta ennustetulta vaaralta, muuttuu kiveksi väärinymmärrettyjen tekojensa vuoksi ja herätetään myöhemmin henkiin, kun kuningas osoittaa yhtä suurta omistautumista. Die Drei Männlein im Walde -sadussa kiltti tytärpuoli palkitaan (kauneudella ja kullalla puhuessaan), kun taas julma sisarpuoli kirotaan (rumuudella ja rupikonnilla); oikea kuningatar murhataan ja hän palaa joka yö ankaksi muuttuneena, kunnes hänet palautetaan entiselleen, ja pahikset saavat ansaitun rangaistuksensa. Der Froschkönig (mit dem eisernen Heinrich) kertoo sammakosta, joka noutaa kultaisen pallon, muuttuu prinssiksi prinsessan paiskattua hänet seinää vasten, sekä uskollisesta palvelijasta, jonka rautaiset vanteet sydämen ympärillä katkeavat ilosta. Der Wolf und die sieben jungen Geisslein päättyy siihen, että äiti pelastaa kiliinsä suden vatsasta ja kivillä täytetty susi hukkuu. Seuraavaksi tulee lyhyitä eläinsatuja: Die Scholle selittää kampelan kieroutuneen suun pikkumaisella kateudella, ja Der Hase und der Igel kertoo siilistä, joka huijaa jäniksen kuoliaaksi uupumiseen asti. Die Bremer Stadtmusikanten -sadussa neljä ikääntyvää eläintä karkottaa ryöstäjät ja löytää uuden kodin. Ote päättyy Das tapfere Schneiderlein -sadun alkaessa: räätäli kerskuu ”seitsemän yhdellä iskulla” läiskittyään kärpäsiä ja ommeltuaan väitteen vyöhönsä.
