Alfred Delvaun ”Dictionnaire de la Langue Verte” on 1800-luvun puolivälissä kirjoitettu sanasto. Teoksessa tarkastellaan Pariisin rikasta ja monimuotoista argota, ja siinä kootaan huolellisesti eri yhteiskuntaluokkien, erityisesti kaupunkilaisten ja työväestön, käyttämiä ilmauksia ja jargonia. Yhdistämällä kielitieteellisiä ja kulttuurisia havaintoja tämä sanakirja pyrkii dokumentoimaan Pariisin kaduille tuona aikana ominaisen elävän kielellisen kudelman. Kirjan alussa esitellään tekijän pohdintoja kielen tutkimisen tärkeydestä ja sen monitahoisesta yhteydestä yhteiskuntaan. Delvau kertoo nauttineensa erilaisten ilmausten keräämisestä useiden vuosien ajan ja vertaa pyrkimystään perhosten metsästämiseen. Hän korostaa pariisilaisten jokapäiväisessä kanssakäymisessä esiintyvän argon eli ”vihreän kielen” rikkautta ja asettaa sen vastakohdaksi Académien kannattaman muodollisen kielen. Tämä johdattaa lukuisten termien ja ilmausten kattavaan analyysiin, joka tarjoaa näkökulmia sekä kielelliseen innovaatioon että aikakauden sosiaaliseen dynamiikkaan.